Rovaniemi-Oulu, Saturday ride

12 05 2012

Keväällä pitää ajaa rauhallisia pitkiä lenkkejä. Ainakin luulisin niin. Näin virkamiehenä siihen ei tietenkään ole aikaa muulloin kuin viikonloppuisin. Tänään olin suunnitellut ajelua Ouluun, mutta sääennusteet viikolla vetivät kyllä otsaa ryppyyn. Kaatosateita luvassa eli todennäköisesti sohvalle saisi jäädä levyttämään.

Luontoäiti näytti onneksi taas pitkää nenää sääennustelijoille; ja suunniteltu reissu pohjoisen Suomen metropoliin oli sittenkin mahdollista. Povatut sateet sivuuttivat niukasti Rovaniemen. Kun vielä tuulikin puhalsi sopivasti pohjoisesta, sitä mukavampi matka oli luvassa. Eli ei sitten muuta kuin Camelbak pullolleen juotavaa, taskut täyteen PowerBareja ja menoksi.

Kaimankin sain matkaseuraksi.

Yllättävän joutuisasti kevyelläkin lenkillä matka alkoi joutua eikä aikaakaan, kun Nuuppaalla oli jo tehtävä ensimmäinen ysikymppinen oikeaan.

Kyltistä voisi päätellä, että käännös meni leveäksi.

Simojoen tielläkin ajelu oli leppoisaa ja niin autoilijat, kuin vastaan tulevat pyöräilijätkin nostivat rukkasta kuin vanhalle tutulle. Molempia taisi olla tasan yksi.

Pianhan olikin sitten jo aika hyvästellä armas kotimaakunta, kun tulimme Suomen suurimpaan Iihin.

Turhan taajaan ei reitin varrelle sattunut kuppiloita, ensimmäinen vasta Oijärvellä yli neljä tuntia startista. Sielläpä sitten maistuikin kahvi ja omenapiirakka.

Paikalliset kylänmiehet olivat ilmeisesti ehtineet kellistää jo useammankin Karhun, kevätrauhoituksesta huolimatta. Poliisipartio kävi tutkimassa murtoyrityksen jälkiä ja kutsu kävi naapurissa olevalle kylätalolle illaksi karaoketansseihin. Kuulemma viime kesänä oli nähty kylällä yksi alle 60-vuotias neitokainenkin:) Aitoa maalaiskylän baarikulttuuria siis. Puuttui vain Jamppa Tuominen jukeboksista.

Piirakanmurut suupielissä olikin sitten jo aika hyvästellä ajoseura, joka kurvasi kohti Perämeren rannikkoa.

Oma reitti kävi kohti Yli-Iitä, jossa Iijoki virtasi vuolaana.

Seuraavana Kiiminki. Yllättäen matkan kiperimmät mäennyppylät olivatkin täällä laakean Pohjanmaan pohjoisilla selkosilla. Kiimingistä viimeinen etappi Ouluun oli sitten pyörätietä eli hiekkaa, lasinsiruja, halkeamia, hidastetöyssyjä, liikennevaloja, kaahailevia skootterityttöjä ja koiria ulkoiluttamassa isäntää pitkän flexin päässä. Perille kuitenkin pääsin ehjänä.

Taas yksi mukava reissu ja Giantti kulki liukkaasti. 214 km ja 6h25 min satulassa. Keskinopeus 33,3 km/h, kiitos myötätuulen. Juotavaa meni 2,7 l, rahaa 3 euroa kahviin ja piirakkaan, PowerBareja 3 patukkaa, pussi Shotteja ja 3 geeliä.

Kiitokset matkaseuralle.

Saas nähdä, mitä huomenna. Ainakin Äideille onnea!

Kimmo M -lenkillä jo vuodesta 1976-

 


Actions

Information

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




%d bloggers like this: