Tour TransAlp vol III. “Pari nousua”

27 06 2012

Villa Anitassa St. Vigilissä ei Anita ollut käynyt verkkokaupassa, joten tämä juttu on nyt sitten postuumisti julkaistu.
Kolmas pyöräilylturneen ajopäivä valkeni mukavan aurinkoisena. Kimppakämpässä, majatalossa vuodelta 1809, oli aamulla vahva henki. Ehkä ei sittenkään olisi kannattanut illalla syödä sitä salamipitsaa🙂. Italialainen aamiainen oli katettu klo 7.15, kun pullakuski oli ehtinyt tuoda sämpylät ja croissantit. Lyhyet ajokamppeet päälle ja huoltoautolla lähtöpaikalle. Kuvaustiimi, Risto ja Marita, olivat jo ystävällisesti vieneet pakaasit edellisenä iltana etapin maalikaupunkiin, joten pyörät ja miehet sopivat heittämällä Vivaroon.
Lähtökarsinassa B odoteltiin taas lähtöä puolisen tuntia, nyt onneksi lämpimällä Bressanonen torilla. Masterstartti johdatti pitkän letkan mukulakivipäällysteisten kujien sokkeloista ensimmäisen vuoren juurelle. Vanhan kone ei pörähtänyt aivan niin helposti käyntiin, kuin järjestäjien motskareissa lähdössä, joten meinasipa alkaa huohotuttamaan, kun eturengas nousi ylämäkeen. Ja sitä tuntui taas riitävän. Ensimmäiselle passolle, Wurzjochille, kokonaisnousua kertyi heti 1,5 km!

Tuntumaa saatiin myös paikalliseen metsäautotiehen, joka oli onneksi päällystetty. Luultavasti joskus pian II maailmansodan jälkeen. Melko räväkkään jokilaaksoonkin tie oli tehty, sillä kiperimmät nousupätkät olivat jopa 20%:ia. Huipulta lasketeltiinkin sitten taas vauhdikkaasti pienen nyppylän kautta huoltoon Zwischenwasseriin. Ilpo ja Vesa odottelivat juomapullojen kanssa Rush Racingin viirin alla tuttuun tapaan. Ja Jarille oli haettu kuppilasta taas kahvi, joka kylläkin jäi huoltohässäkässä tarjoilematta ja löytyi myöhemmin majapaikalla kylmälaukun kannelta lattialle valuneena.
Huoltopaikan jälkeen päästiin taas kapeille metsä- ja viljelysteille ennen päivän toista passoa, Furkelpassia. Siitäkin kertyi nousu noin 800 m. Maisemat olivat taas kuin postikortista, sikäli kuin niitä ehti vilkuilla. 12-13% nousua tuntui jatkuvan loputtomiin eikä pienempiä välityksiä enää löytynyt, vaikka takavaihtajan vipua kuinka paineli. Eipä se sitten ollutkaan mitään vauhdin hurmaa. Huipulla ei juuri hengähdetty, kun lähdimme jo laskettelemaan reilun 5 kilometrin maalilaskuun. Päästiinpä mekin tänään Mark Cavendishin ym harvalukuiseen joukkoon, jotka ylittävät maalilinjan yli 70 km/h nopeudella! Meidän ei tosin tarvinnut loppukirissä kampea pyörittää, vaan näpit oli oltava jarruilla. Joidenkin paikallisten säännösten mukaan eilen, tänään ja kahtena viimeisenä päivänä ajanotto pysäytetään maalikaupungin rajalla ja siitä sitten saamme vain rullailla seremonialliseen maaliin.


Maalialueella odottivat taas järjestäjien antimet, tällä kertaa makaroonisalaatti ja persikka.

Siirtyminen pensionaattiin kävi tänään  sujuvasti, kun matkaa kisa-alueelta ei ole kuin muutama sata metriä. Huolto taikoi tuttuun tyyliin makoisan pasta-aterian lounaaksi ja Chiantiakin aavistus maisteltiin kyytipojaksi. Muutenkin loppupäivän ohjelma on jo tutuksi muodostunut: tankkausta, venyttelyä, pyörän huoltoa ja mukavaa turinointia. Ilta-ateriaksi sitten jotain muuta kuin pitsaa. Taidamme lähteä pasta partyyn.
Mukava, mutta vaativa ajopäivä. Garminiin kertyi kilometrejä 81.2 ja ajoaika oli 3.48.  Juomaa kului liki 3 l sekä PowerBar -shotteja pari pussia ja geelejä 3.
Kimmo M (lenkillä jo vuodesta 1976)


Actions

Information

One response

27 06 2012
pekka nurmela

Suomalaisen kuntopyöräilyn juhlaa on seurata teidän ajoa kuntoilijoiden Girossa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s




%d bloggers like this: