Toinen ajopäivä – ajamisen riemua!

25 06 2012

Toinen ajopäivä tarjosi koko kisan korkeimman passon, 2509 metrin korkeuteen yltävän Timmeljochin. Hurautimme huipulle pienessä tihkusateessa, mutta kylmä ei silti tullut.  Siitä pitivät huolen kunnon varusteet ja nousun jyrkkyys – ei ajoviima liikaa viilentänyt…  Sade loppui ja taivas aukeni heti vuoren toiselle puolelle päästyämme. Maisemat olivat huikeat!

29 km pitkä yhtenäinen lasku  alas vuorelta vaati  paikoin märän tienpinnan vuoksi varovaisuutta ja tarkkuutta.  Vauhdit eivät nousseetkaan aivan eilisiin lukemiin, mutta lähes kahdeksankympin lukemia oli mittareihin silti taas tallentunut.

Päivän toinen pitkä nousu lähti heti laskun jälkeen seuraavalle vuorelle. Tämä olikin enää “vain” n. 2100 m korkea. Kun sieltä päästiin alas, oli jäljellä enää kolmenkympin loppukiri tasaiseen loivaan alamäkeen maalikaupunkiin Brixeniin. Tällä osuudella ajettiin muodostuneissa ryhmissä todella lujaa maaliin asti.

Päivän päätteeksi keskityimme lempiharrastukseemme, pyörien rassaukseen.

Päivä oli kaikenkaikkiaan todella hieno! Pyöräily Alppimaisemissa on ollut juuri sitä, mitä etukäteen odotimmekin. Upeitten maisemien ja hienojen teiden lisäksi olemme saaneet nauttia myös ensiluokkaisesta huollosta. Rush Racing -huolto on ollut aina oikeassa paikassa pukkaamassa pulloa käteen (tai Jarille kahvia posliinikupista 🙂 ). Kuljetukset lähtöpaikalle ja maalista hotellille toimivat ja hotellihuoneessa on lounas katettuna ja kananmunat kuorittuna ennenkuin on ehtinyt edes ajokamppeita riisua!

Nyt pitää jaksaa vielä nukkua yön yli, niin sitten pääsee taas tien päälle!

(teksti Kimmo Y, kuvat Ilpo)

The Second race day! What a joy of cycling!

Starting point for this day was legendary Sölden in Austria. This second TransAlp day gave us the highest point of the race, the pass of the Timmeljoch, 2509 m above sea level. The weather for the day was the most versatile summer day that it can be. At the start there was 13 degrees and raining and the similar weather continued to the top of the Timmeljoch where was 6 degrees Celsius and still snow on the top of the mountains. Despite the shivering cold summer weather we didn’t feel any cold during the ride thanks to the steep climb and good cycling wear – the speed wasn’t making us feel cold :).

The view was spectacular from the top and the down hill, 29 km’s, offered quite challenge due slippery wet surface.

The other mountain pass Jaufenpass was only 2100 m above sea level and a bit easier than the first one. We also enjoyed perfect service team support by Rush Racing service team. Jari even had warm cup of coffee from the porcelain cup during stage!

Last 30 km’s to Brixen was fairly flat and fast to ride. This was also boosted by warmer weather from the sunny Italy.

The rainy weather lead our afternoon procedures to our favorite part – cleaning and maintaining bicycles!





Schwalbe TOUR TransAlp powered by Sigma, Nyt pääsi jo!

24 06 2012

Nyt pääsi jo!

Ja tänään koitti se päivä, jota porukkamme oli odottanut kuin uutta nousevaa aurinkoa! Ensimmäinen kisapäivä TransAlp-koitoksessamme!

Jännitys ennen kisaa, jota kukaan ei suoranaisesti tunnustanut potevansa, näkyi mm. lyhyinä ja katkonaisina yöunina, ylimääräisenä tavaroiden järjestelynä ja joko hiljaisuutena tai vaivalloisena vitsin heittona.

Aamumme alkoi Garmisin majapaikassamme jo kl0 5.30 valmistautumalla aamiaisen tarjoiluun klo 6 ja tavaroiden sekä ajovarusteiden lopullisena tarkistuksena sekä pukeutumisella.

Mittenwaldiin päästyämme n. klo 7.15 puuhana oli pyörien ajokuntoon varustaminen sekä viime tsekkaukset mm. Kimmo M:n etuvaihtajan säätäminen. Lähtöryhmämme oli numeroiden perusteella B eli numerot 100-300. Ryhmittyminen tapahtui jo ehkä turhankin aikaisin n. 50 min ennen varsinaista starttia.

Startti tapahtui klo 8.30 ja se oli niin sanottu järjestäjien ohjaama Masterstartti, jossa ajajien ajovauhti kontrolloidaan etuautolla. Masterstartin jälkeen alkoi ensimmäisen kisapäivän tyypillinen kuvio, jossa kaikki kiihdyttävät vauhtinsa niin nopeasti, että osalle tapahtuu jo ensimmäisessä mäessä omien kykyjensä ylittäminen ja vaaratilanteiden, kuten horjahtelujen tuoma oma jännitys.

Alun kiihdytyksen seurauksena ajajat jakaantuivat useampaan ryhmään, jotka ponnistelivat kukin omalla tahollaan radan haasteiden kanssa. Ensimmäinen Passo eli vuoren ylitys, Buchenerhohe, jakoi jo osan ajajista, mutta mäen jälkeen alamäessä jakaantuminen vasta saikin todenteolla vauhtia.

Vauhtien hipoessa 80-90 km/h alamäessä vaaditaan jo jonkin verran tarkkuutta sekä omaan tekemiseen että toisten huomioimiseen alamäessä, jotta mitään äkillisiä vaaratilanteita ei synny. Meille oman haasteensa tuo, etttei näitä asioita pääse pahemmin Suomessa harjoittelemaan, joten välistä olo oli kuin “Lintsillä”: hauskaa on, mutta vähän jännittää.

Kematenista alkanut Kühtain nousu tarjoili ensimmäisen todellisen haasteen nousuna, sillä 23 km yhtämittainen nousu polveili ylöspäin ikäänkuin portaittain ollen välistä 15-16 prosenttista seinää. Laskennallisesti tämä tarkoittaa, että 1 km matkalla noustaan 150-160 metrin matka pystysuorana korkeutena mitattuna. Näissä kohdissa meillä ei pyörän vauhti päätä huimaa, ollen n. 10 km/h, mutta osalle kanssa kilpailijoista nämä vaativat kohdat vaativat jopa jalkautumista pyörän päältä ja kävelyä. Kühtain huippu tavoitti 2020 metrin korkeuden, josta alkoi vauhdikas 20 km alamäki. Meidän kuskeista mm. Jari laski tämän laskun 48 km/h keskinopeudella.

Loppumatka kohti Söldenin kaupunkia tapahtui laakson pohjalla, mutta tämäkään ei suinkaan tarkoittanut mitään tasaisella rullailua vaan jatkuvasti polveilevaa maastoa, jossa reitti tarjosi välistä taas nk. pienen keskiön nousuja eli vauhdit tippuivat taas alle 20 km/h.

Lyhyesti tiivistettynä tämän päivän etappi tarjosi sangen kovakätisen totuttelun Alppien vaativaan luonteenseen, jossa jokainen kilometri on ansaittava ajamalla eikä maisema vaihdu ilman ponnisteluja ja tarkkaavaisuuttta. Upeat maisemat ja hyvä kisatunnelma tarjosivat vastinetta “koko rahalle”.

Majoittuminen Söldenin kaupungin rinteellä olevaan majapaikkaamme antoi vielä pisteen i:n päälle, sillä majoituksemme tarjosi mahdollisuuden mm. pestä päivän uurastuksen suolaamat ajovaatteemme.

Hyviä kesäisiä hetkiä kaikille ja seurailkaa kotimaisemianne myös pyörän päältä!

(Teksti Mikko, kuvat Ilpo)

Now it’s on!

The first day of the race was great way to enter into world of Alps by bike. Race route was quite easy on the paper but especially Kuehtai mountain was challenging when it offered sort of ramps with such high climbing percentage like 16.

Not only the uphills but also downhills were exiting when the top speeds reached 80 to 90 km/h. These speeds demands lot of attention and that’s why it also quite rider wearing to come down from the mountains.

Later part of the course heading to Sölden was more or following the bottom of the Ötz Tal valley but this wasn’t easy at all.

In short summary the day was challenging but the great views to surrounding mountain and the atmosphere of the race was really “value for the money”.

Have nice rides on your bikes and best wishes to you all!

(Text Mikko, pics Ilpo)





Alppien äärellä

22 06 2012

Servus! Viele Grusse Aus Deutschland!

Vihdoin voin sanoa kuin Voitto Liukkonen tai Anssi Kukkonen olisivat aikoinaan voineet sanoa: ” Täällä Garmisch-Partenkirchen, jonne koko urheilevan maailman huomio kohdistuu!” TOUR TranAlp -matkamme on lähestymässä niin sanottua D-Dayta, eli 24.6 klo 8:30 starttaava Alppien ylitys on jo aivan oven takana.

Matkan tähän pisteeseen tuleminen on mennyt toistaiseksi ilman suurempia yllätyksiä, jollei voisi jopa sanoa aivan mainiosti. Lyhykäisyydessään matkan tähän pisteeseen tulemista ennen on tapahtunut seuraavaa:

Kimmo Y tupsahti etukäteen Italiaan 14.6 totuttelemaan mäkien jyrkkyyteen ja Lapin kesäisiä lämpöjä kuumempaan ilmastoon. Näin hän ja huoltojoukkoihin kuuluvat Ilpo sekä Vesa olivat jo tapahtuman näyttämönä olevia Alppiseutuja lähellä ja valmiina järjestelemään käytännön asiat, kuten auton vuokraamiset jne.

Kimmo M, Mikko ja Jari lensivät perässä parin laskeutumisen taktiikkaa noudattaen 21.6 Milanon Linaten kentälle, josta ryhmän kasaantumisen myötä auton keula suunnattin kohti kolmen ensimmäisen majoittumispäivän kohdetta Saksan taannoista Olympialais-isäntäkaupunkia Garmisch-Partenkircheniä 2962 m korkean Zugspizzen juurella. Kisan aloituspisteeseen Mittenwaldiin täältä on vain lyhyt 16 km välimatka.

Työnjako on ollut selvä kaikille tähän saakka. Huoltajat hoitavat sapuskat ja ajajat kuluttavat ne :).

Italialainen kokki

Huolto toimii

Pyörien kasaamisen myötä tänä aamupäivällä saimme mahdollisuuden päästä nautiskelemaan ensimmäisen lenkin Alppimaisemissa, johon liittyi mukaan myös kuvaustiimimme Risto ja hänen vaimonsa.

Film Crew in action

Rush Racing TOUR-Transalp Team

Kuten arvata voitte on kaikilla tunnelma katossa ja odottava fiilis, jota parhaiten kuvaa Kimmo Y:n sanat: ” Kun pääsis jo!” Tosin hän sanoi sen jo ensimmäisen kerran joulukuussa, mutta nyt viimeistään tämä sama innostunut tunnelma on iskenyt meihin kaikkiin!

Oikein hyvää juhannusta kaikille pyöräilyn ystäville!

Servus! Viele grusse aus Deutschland!

Nearly digging into real business! The D-Day of the Tour Transalp is right behind the door and will start sunday 24th of june at 0830.

Now we have located our group to Germany’s old Olympic game site Garmisch-Partekirchen that is right on the  foot of the Alp in southern Bavarian region. The starting location of the race Mittenwald is really  close to Garmisch only 16 km’s from here.

The action before this was following.

Kimmo Y took a flight on 14th to get to Italy make some preparations and rest of the group followed on thursday 21st. When all the group was together and service team Ilpo and Vesa was joined at Milan we drove to Garmisch.

Now this day has contained preparing to the race in terms of assembling the bikes after flight, combined test and photoshoot training set and of course a good lunch including pasta and prosciutto ham. Only the parmesan was missing :).

Have good mid-summer festival back in home and enjoy all of you!

Team Rush Racing (teksti Mikko, kuvat Ilpo)





Toukokuu – Kimmo Y

4 06 2012

Toukokuu, viimeinen täysi treenikuukausi ennen Tour Transalpia, sujui suunnitelmien mukaan. Vauhdikkaita teholenkkejä ja vauhtikestävyysvetoja tuli ohjelmaan enemmän mukaan, samalla kuitenkin jatkaen peruskestävyyden ylläpitoa pitkillä rauhallisilla lenkeillä. Hyvin olen jaksanut veivata, vaikka kokonaisrasitus onkin kasvanut. Kovia lenkkejä on ollut motivoivaa tehdä, kun vauhdit ovat muodostuneet huomattavasti aiempia paremmiksi. Myös palautuminen on ollut nopeaa, joten kunnon kehitys vaikuttaa hyvältä!

Toukokuu: 82 h, 2349 km, keskivauhti 28,4 km/h

Myös testitulokset vahvistavat, ettei talven työ ole mennyt hukkaan – vanhanakin voi vielä kehittyä 🙂  Toukokuun lopuksi kävin maksimaalisen hapenoton testissä Lapin urheiluopiston testiasemalla. Testissä poljetaan kasvavalla kuormalla uupumukseen asti. Ihminen voi kiusata itseään monella tapaa, tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani!:

Tässä vielä yhteenvetona talven saldo (tammikuu – toukokuu):

Tammikuu – toukokuu: 352 h, 8011 km, keskivauhti 22,80 km/h

Kaikki lenkit löytyvät täältä: http://www.endomondo.com/workouts/user/2357968

 

Harjoitteluni tuskin olisi voinut onnistua paremmin. Olen treenannut niin paljon, kuin olen jaksanut ja niin hyvin, kuin olen osannut. Kiitos Lievenille valmennusavusta ja Santasportin Riikka Kivistölle testianalyyseista. Heidän avullaan luomu-harjoittelussani on välillä ehkä ollut jotakin järkeäkin…

Kaikki alkaa nyt olla kisaa varten valmista; vielä yksi kova treeniviikko, sitten Italian lämpöön viimeistelemään! Alpit, täältä tullaan!!! 🙂 🙂

Alla prossima!

-Kimmo Y-





Kesä tulee!

22 05 2012

Hauskempaa on pyöräily, kun aurinko paistaa! Ajoittain lämpötilakin on jo ollut sellainen, että pipon on saanut jättää kypärän alta pois…

Tässä videoraportti viime lauantain aurinkoiselta lenkiltä kevättulvien keskellä. Matka suuntautui oikein ulkomaille asti 🙂

-Kimmo Y-





Rovaniemi-Oulu, Saturday ride

12 05 2012

Keväällä pitää ajaa rauhallisia pitkiä lenkkejä. Ainakin luulisin niin. Näin virkamiehenä siihen ei tietenkään ole aikaa muulloin kuin viikonloppuisin. Tänään olin suunnitellut ajelua Ouluun, mutta sääennusteet viikolla vetivät kyllä otsaa ryppyyn. Kaatosateita luvassa eli todennäköisesti sohvalle saisi jäädä levyttämään.

Luontoäiti näytti onneksi taas pitkää nenää sääennustelijoille; ja suunniteltu reissu pohjoisen Suomen metropoliin oli sittenkin mahdollista. Povatut sateet sivuuttivat niukasti Rovaniemen. Kun vielä tuulikin puhalsi sopivasti pohjoisesta, sitä mukavampi matka oli luvassa. Eli ei sitten muuta kuin Camelbak pullolleen juotavaa, taskut täyteen PowerBareja ja menoksi.

Kaimankin sain matkaseuraksi.

Yllättävän joutuisasti kevyelläkin lenkillä matka alkoi joutua eikä aikaakaan, kun Nuuppaalla oli jo tehtävä ensimmäinen ysikymppinen oikeaan.

Kyltistä voisi päätellä, että käännös meni leveäksi.

Simojoen tielläkin ajelu oli leppoisaa ja niin autoilijat, kuin vastaan tulevat pyöräilijätkin nostivat rukkasta kuin vanhalle tutulle. Molempia taisi olla tasan yksi.

Pianhan olikin sitten jo aika hyvästellä armas kotimaakunta, kun tulimme Suomen suurimpaan Iihin.

Turhan taajaan ei reitin varrelle sattunut kuppiloita, ensimmäinen vasta Oijärvellä yli neljä tuntia startista. Sielläpä sitten maistuikin kahvi ja omenapiirakka.

Paikalliset kylänmiehet olivat ilmeisesti ehtineet kellistää jo useammankin Karhun, kevätrauhoituksesta huolimatta. Poliisipartio kävi tutkimassa murtoyrityksen jälkiä ja kutsu kävi naapurissa olevalle kylätalolle illaksi karaoketansseihin. Kuulemma viime kesänä oli nähty kylällä yksi alle 60-vuotias neitokainenkin:) Aitoa maalaiskylän baarikulttuuria siis. Puuttui vain Jamppa Tuominen jukeboksista.

Piirakanmurut suupielissä olikin sitten jo aika hyvästellä ajoseura, joka kurvasi kohti Perämeren rannikkoa.

Oma reitti kävi kohti Yli-Iitä, jossa Iijoki virtasi vuolaana.

Seuraavana Kiiminki. Yllättäen matkan kiperimmät mäennyppylät olivatkin täällä laakean Pohjanmaan pohjoisilla selkosilla. Kiimingistä viimeinen etappi Ouluun oli sitten pyörätietä eli hiekkaa, lasinsiruja, halkeamia, hidastetöyssyjä, liikennevaloja, kaahailevia skootterityttöjä ja koiria ulkoiluttamassa isäntää pitkän flexin päässä. Perille kuitenkin pääsin ehjänä.

Taas yksi mukava reissu ja Giantti kulki liukkaasti. 214 km ja 6h25 min satulassa. Keskinopeus 33,3 km/h, kiitos myötätuulen. Juotavaa meni 2,7 l, rahaa 3 euroa kahviin ja piirakkaan, PowerBareja 3 patukkaa, pussi Shotteja ja 3 geeliä.

Kiitokset matkaseuralle.

Saas nähdä, mitä huomenna. Ainakin Äideille onnea!

Kimmo M -lenkillä jo vuodesta 1976-

 





6.5.2012

6 05 2012

En malta olla postaamatta tätä kuvaa tältä aamulta kotiterassilta. Täydellinen jatkumo viime viikon postaukseeni! Ei enää oikein tiedä itkeäkö vai nauraako. Pistetään nyt kuitenkin hymynaama loppuun 🙂

Kimmo Y








%d bloggers like this: