Toukokuu – Kimmo Y

4 06 2012

Toukokuu, viimeinen täysi treenikuukausi ennen Tour Transalpia, sujui suunnitelmien mukaan. Vauhdikkaita teholenkkejä ja vauhtikestävyysvetoja tuli ohjelmaan enemmän mukaan, samalla kuitenkin jatkaen peruskestävyyden ylläpitoa pitkillä rauhallisilla lenkeillä. Hyvin olen jaksanut veivata, vaikka kokonaisrasitus onkin kasvanut. Kovia lenkkejä on ollut motivoivaa tehdä, kun vauhdit ovat muodostuneet huomattavasti aiempia paremmiksi. Myös palautuminen on ollut nopeaa, joten kunnon kehitys vaikuttaa hyvältä!

Toukokuu: 82 h, 2349 km, keskivauhti 28,4 km/h

Myös testitulokset vahvistavat, ettei talven työ ole mennyt hukkaan – vanhanakin voi vielä kehittyä 🙂  Toukokuun lopuksi kävin maksimaalisen hapenoton testissä Lapin urheiluopiston testiasemalla. Testissä poljetaan kasvavalla kuormalla uupumukseen asti. Ihminen voi kiusata itseään monella tapaa, tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani!:

Tässä vielä yhteenvetona talven saldo (tammikuu – toukokuu):

Tammikuu – toukokuu: 352 h, 8011 km, keskivauhti 22,80 km/h

Kaikki lenkit löytyvät täältä: http://www.endomondo.com/workouts/user/2357968

 

Harjoitteluni tuskin olisi voinut onnistua paremmin. Olen treenannut niin paljon, kuin olen jaksanut ja niin hyvin, kuin olen osannut. Kiitos Lievenille valmennusavusta ja Santasportin Riikka Kivistölle testianalyyseista. Heidän avullaan luomu-harjoittelussani on välillä ehkä ollut jotakin järkeäkin…

Kaikki alkaa nyt olla kisaa varten valmista; vielä yksi kova treeniviikko, sitten Italian lämpöön viimeistelemään! Alpit, täältä tullaan!!! 🙂 🙂

Alla prossima!

-Kimmo Y-





Kesä tulee!

22 05 2012

Hauskempaa on pyöräily, kun aurinko paistaa! Ajoittain lämpötilakin on jo ollut sellainen, että pipon on saanut jättää kypärän alta pois…

Tässä videoraportti viime lauantain aurinkoiselta lenkiltä kevättulvien keskellä. Matka suuntautui oikein ulkomaille asti 🙂

-Kimmo Y-





Rovaniemi-Oulu, Saturday ride

12 05 2012

Keväällä pitää ajaa rauhallisia pitkiä lenkkejä. Ainakin luulisin niin. Näin virkamiehenä siihen ei tietenkään ole aikaa muulloin kuin viikonloppuisin. Tänään olin suunnitellut ajelua Ouluun, mutta sääennusteet viikolla vetivät kyllä otsaa ryppyyn. Kaatosateita luvassa eli todennäköisesti sohvalle saisi jäädä levyttämään.

Luontoäiti näytti onneksi taas pitkää nenää sääennustelijoille; ja suunniteltu reissu pohjoisen Suomen metropoliin oli sittenkin mahdollista. Povatut sateet sivuuttivat niukasti Rovaniemen. Kun vielä tuulikin puhalsi sopivasti pohjoisesta, sitä mukavampi matka oli luvassa. Eli ei sitten muuta kuin Camelbak pullolleen juotavaa, taskut täyteen PowerBareja ja menoksi.

Kaimankin sain matkaseuraksi.

Yllättävän joutuisasti kevyelläkin lenkillä matka alkoi joutua eikä aikaakaan, kun Nuuppaalla oli jo tehtävä ensimmäinen ysikymppinen oikeaan.

Kyltistä voisi päätellä, että käännös meni leveäksi.

Simojoen tielläkin ajelu oli leppoisaa ja niin autoilijat, kuin vastaan tulevat pyöräilijätkin nostivat rukkasta kuin vanhalle tutulle. Molempia taisi olla tasan yksi.

Pianhan olikin sitten jo aika hyvästellä armas kotimaakunta, kun tulimme Suomen suurimpaan Iihin.

Turhan taajaan ei reitin varrelle sattunut kuppiloita, ensimmäinen vasta Oijärvellä yli neljä tuntia startista. Sielläpä sitten maistuikin kahvi ja omenapiirakka.

Paikalliset kylänmiehet olivat ilmeisesti ehtineet kellistää jo useammankin Karhun, kevätrauhoituksesta huolimatta. Poliisipartio kävi tutkimassa murtoyrityksen jälkiä ja kutsu kävi naapurissa olevalle kylätalolle illaksi karaoketansseihin. Kuulemma viime kesänä oli nähty kylällä yksi alle 60-vuotias neitokainenkin:) Aitoa maalaiskylän baarikulttuuria siis. Puuttui vain Jamppa Tuominen jukeboksista.

Piirakanmurut suupielissä olikin sitten jo aika hyvästellä ajoseura, joka kurvasi kohti Perämeren rannikkoa.

Oma reitti kävi kohti Yli-Iitä, jossa Iijoki virtasi vuolaana.

Seuraavana Kiiminki. Yllättäen matkan kiperimmät mäennyppylät olivatkin täällä laakean Pohjanmaan pohjoisilla selkosilla. Kiimingistä viimeinen etappi Ouluun oli sitten pyörätietä eli hiekkaa, lasinsiruja, halkeamia, hidastetöyssyjä, liikennevaloja, kaahailevia skootterityttöjä ja koiria ulkoiluttamassa isäntää pitkän flexin päässä. Perille kuitenkin pääsin ehjänä.

Taas yksi mukava reissu ja Giantti kulki liukkaasti. 214 km ja 6h25 min satulassa. Keskinopeus 33,3 km/h, kiitos myötätuulen. Juotavaa meni 2,7 l, rahaa 3 euroa kahviin ja piirakkaan, PowerBareja 3 patukkaa, pussi Shotteja ja 3 geeliä.

Kiitokset matkaseuralle.

Saas nähdä, mitä huomenna. Ainakin Äideille onnea!

Kimmo M -lenkillä jo vuodesta 1976-

 





6.5.2012

6 05 2012

En malta olla postaamatta tätä kuvaa tältä aamulta kotiterassilta. Täydellinen jatkumo viime viikon postaukseeni! Ei enää oikein tiedä itkeäkö vai nauraako. Pistetään nyt kuitenkin hymynaama loppuun 🙂

Kimmo Y





Huhtikuu – Kimmo Y

29 04 2012

Eräs vanha ja viisas (terveisiä Markulle…) kestävyysurheilija opetti minulle aikoinaan, että on olemassa vain kahdenlaisia treenikelejä: hyviä ja ***vetin hyviä. Huhtikuu tarjoili pyöräilijälle runsaasti niitä hyviä kelejä!

Vaikka huonon ilman vuoksi en jättänytkään yhtään lenkkiä tekemättä, on kevään tuskastuttavan hidas eteneminen kieltämättä välillä koetellut kärsivällisyyttä. Joka-aamuiselle työmatkalle ei ole vielä ollut mitään asiaa maantiepyörällä. Niin monena aamuna on tienpinta vielä ollut jäinen tai lumisohjoinen. Tai sitten on satanut kunnon kerros lunta. Itse asiassa viime perjantai (27.4.) oli ensimmäinen aamu, jolloin työmatkareittini oli kokonaan jääpolanteesta vapaa! – Tosin paikoin vain autonrenkaan leveydeltä, mutta kuitenkin:

Napapiirin Pajakylän tie 27.4.2012

Nyt kuitenkin huhtikuu on selätetty ja maantiepyöräkausi OIKEASTI aloitettu – eilen ja tänään yhteensä 437 km. Jalat tuntuvat nyt jotenkin tyhjiltä… 🙂  Tänään oli mukavaa taas pitkästä aikaa ajella myös tiimikaveri Jarin kanssa. Yhteisiä lenkkejä ei ole liikaa pystytty ajamaan.

Kaikesta tästä valituksesta huolimatta on harjoitteluni jatkunut suunnitellusti. Kaikki on sujunut erinomaisesti ja odotan jo innolla toukokuun kovia kisalenkkejä, joiden avulla talven työ on tarkoitus jalostaa huippukunnoksi! 🙂

Hauskaa vappua kaikille!

Huhtikuun treenit:

Huhtikuu: 78 h, 1907 km, keskivauhti 24,5 km/h

Kaikki lenkit löytyvät täältä: http://www.endomondo.com/workouts/user/2357968

Lopuksi pikku video:

-KY-

 





Mr Murphy I presume?

16 04 2012

Sorry to be away so long from blog but like some Forrest Gump wisdom goes ” Shit Happens”.  Last time when I was writing Iwas full of spirit and joy due well starting spring training season but then it happened I met Mr Murphy and Lady Luck at the same time!!

The date was 10th of march, day saturday, 5th day of alpine skiing during that week and first time on slopes without family. What a joy to be able to spend marvellous spring day on skiis and enjoy from the good company. Mr Murphy though had some other intentions concerning my happiness.

The case: 2 seconds before the accindent I thought, Turn tight to left, correct your skiing line more paralallel to slope and slide to traverse. Bang! What the heck!? Head and shoulder ache, promtly! Shoulder more sore than head? I’ve fell down!!! And smashed against the pine tree! The right foot back binding had unlocked upwards due loading during the turn and down I went!

First severe skiing accident in my life since 20 years was real and right arm/shoulder wasn’t moving and there was pain…

Result: That skiing days was over! Quick check with emergency personel, to hospital for x-rays and doctor’s opinion.

Verdict: Right shoulder had torn ligaments, AC joint lucsation, 3 weeks sick leave, then 2 months of physiotherapy to regain right arm movement.

My opinion: Pain full.Unfair but doable.  Shit happens!! And this is shit!

Solution: Pain killers, ergometre bike and gym with combination of physiotherapy.

Now 5 weeks later I’m pretty happy for current situation > I had ingredients in this accident for more severe injury all blended together. Speed, pine, head and spine/neck. I was really having affair with Lady Luck not hurt my self more severe and I’m lucky to have good physical condition in order to be able to take that kind of hit quite well (altthough it hurted like hell!) Also good very skillfull physio, Petri, who is friend of mine is golden support in this training phase! Thanks to him!!

I’ve been busy on ergometer last 4 weeks and last week was the first week also with free Tacx rollers and my own bike. Arm is already moving up to 90 degree angle both front and sideways :). In this light TransAlp is still on my tight sight!

Now Mr Murphy stay away from my way and do not set any more obstacles! Thats my humble request.

Have nice ride and have good april!!

That the place, somewhere there, nicely done Mr Murphy. And thanks Lady Luck!

 

 

 

 





Takaisin kotimaan kamaralle, pyöräilyä Mallorcalla vol VII

5 04 2012

Viimeiset pyöräilypäivät jatkuivat entiseen malliin uusia reittejä ja paikkoja kolutessa.

Maanantaina oli tarkoitus valloittaa se saaren itäisin kolkka, Cala Ratjada, mutta ennustetut sateet ja pilvinen taivas muuttivat suunnitelmia. Poljimmekin Manacorin kautta Porto Criston satamaan välipalalle. Eivätpä ne povatut sateetkaan tulleet ja eväitä sai syödä paluumatkallakin auringon paistaessa.

Image

Löytyipä paluumatkalle vielä yksi luostarikin, Bon Any, ja mäellä (300m) tietysti 🙂

Image

Tiistaina suuntasimme pohjoiseen, Pollencan vanhaan kaupunkiin. Menomatkalla löytyi reissun kipakin mäki Selvan kaupungista, 20%. Jarrut piti olla kunnossa, kun tuolta tultiin t-risteykseen!

Image

  Pollencasta sitten vuorille. Ja tottahan toki taas piti yksi Taivaallisen rauhan temppeli käydä katsomassa, Llucin luostari siis.

Image

Matka jatkui kolmannen kerran Puig Majorin yli ja taas sai harjoitella laskutekniikkaa 14 km alamäessä. Ck Lunedi-pyöräilyseuran pikajuna kyllä pyyhälsi Lapin arkajalan ohi sellaisella vauhdilla, että lieneekö pojilla ollut pyörissä jarruja ollenkaan? Pyöräilykaveri totesikin letkaan lyöttäydyttyään, että tiukaan mutkaan tultaessa ei painettu jarrua, vaan poljettiin lisää vauhtia!

Keskiviikon, leirin viimeisen ajopäivän reitti veikin taas lounaisille vuorille. Ei löytynyt Galileasta vieläkään sitä Herodeksen temppeliä:), mutta kivikirkko kuitenkin, kuten näemmä jokaisesta pienemmästäkin kylästä.

Image

Kukkulan juurella oli kuitenkin jollakin kesämökkiprojekti meneillään.

Image

Es Capdellassa kävimme katselemassa kyläkaupasta aikaisemmin hukkaammani lompakkoa. Ei näkynyt yhtään nuhruista minigrippussia:). Siitä sitten Andratxin kautta vuoriston “rantatielle” katselemaan vielä kerran mukavia maisemia.

Image

Kotirantaan leirin päätöspalaveriin poljettiin Palman kaupungin ydinkeskustan läpi, katedraalinkin ehti vilkaista vain syrjäsilmällä muun liikenteen seassa polkiessa.

Summa summarum: HIENO leiri (mukavat ilmat, rattoisaa pyöräilyseuraa, teitä ajettavaksi varmastikin riittävästi ja maisemissakaan ei moittimista). Tästäpä johtuen pyörän satulassa tuli vietettyä aikaa yli 70 tuntia ja kilometrejäkin kertyi reilu 1700.

Nyt ollaankin sitten jo paluumatkalla Hki-Vantaalla ja täällä “laajakaisakin” on virkeämpi kuin hotelli Luxorissa:)

Mallorcalle palataan vielä joskus myöhemmin, mutta huomenna hiihtämään!

Kimmo M  -lenkillä jo vuodesta 1976-

 





3k, pyöräilyä Mallorcalla vol VI

1 04 2012

Aktiivisen palauttelupäivän (123 km, 2000 mousumetriä) jälkeen oi taas intoa sännätä Aprillipäivänä vuorille. Ohjelmassa olikin sitten kunnolla mäkiä.

Aamu valkeni tyypillisen aurinkoisena ja tiimipäällikkökin lyöttäytyi mukaan päivän retkelle. Hauskaa oli jo lähtiessä.

Ensimmäinen etappi oli Palma sivuutettuamme ja Bunyolan kujat selvitettyämme Söllerin mäki. Serpentiinitie oliivipuulehdossa kirvoitti jo hien pintaan, mutta päälle päästiin kunnialla. Tämähän olikin vasta lämmittelyä!

Tältäkin mäeltä laskeuduttiin tietenkin serpentiinit alas ja pian oltiinkin Söllerin rantakaupungissa, josta alkaa tämä:

eli SE nousu Mallorcalla. Sölleristä Puig Majorille kertyi Garminin mukaan nousua 840 m ja aikaa kului 48 min. Siis yhteen ainoaan mäkeen. Lieven hyvästeli jo meidät muut mäen alla, mutta odotteli vielä huipullakin hetken ennen kiiruhtamistaan takaisin hotellille. Kotikylässä Belgiassa oli kuulemma jotkin polkupyöräkilpailut, joista tuli lähetys telkkarissa:). Me laskettelimme Puigilta alas ja suoraan Sa Calobran käärmemäisesti luikertelevan serpentiininkin takaisin rantaa.

Sinisenä kimmelsi vesi saaren luoteisrannikollakin.

Rankka oli nousu takaisin, mutta juttu ei kuitenkaan katkennut:) ja aika kului rattoisasti. Välillä pikkukivet ropisivat rinteestä tielle, kun vuohet loikkivat liki pystysuorilla rinteillä. Tai mikä loikki ja mikä ei, sillä yksi sarvipää retkotti tiellä niskat nurin. Tappio vuohipaimenelle.

Mäen päällä kuppilassa maistui taas juustosämpylä, maitokahvi ja erityisesti juotava. Yksi paikallinen vedenpullottamokin oli satumalta aivan naapurissa, 700 m korkeudessa vuoristossa.

Lounaan jälken matka jatkui kohti Selvaa. Vauhdin makuunkin päästiin, kun Sky-tallin ajoasussa sähkövaihteista Pinarelloa polkevan tyypin vetämä juna pyyhkäisi ohi ja me siihen perävaunuksi. Pikkuisen jäi kaivelemaan, kun ei tullut pyyhkäistyä kärkeen katsomaan paidan kyljestä veturin nimeä.  Juna puksuttikin sitten kohti Pollencaa ja me suoraan LLucin mäkeä alas.

Kotimatkalla koukattiin vielä Santa Magdalenan luostarimäellä, josko kirkonmies olisi ollut rippiä antamassa, sunnuntai kun oli. Luostarikierroksellamme ei moisia tummiin pukeutuneita herroja näkynyt. Turhaanpa sai kyllä täälläkin ovelle koputella.

Mukava päivä taas takana. Reilu 160 km ja meidän vaatimattomalla vauhdillamme aikaakin meni reilu 7 h. Ja mitä se 3k otsikossa sitten meinaa? Sitä, että nousumetrejäkin tuli reilu 3000.

Kuvia olisi ollut enemmänkin, mutta hämä htellin “laaja”kaisa on NIIN hidas, että kuvien latautuminen vie aina iäsyyden ja nukkumaankin pitäisi ehtiä. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet reitit. Se saaren itäisin kolkkakin on vielä käymättä, mutta seuraillaanpa säitä,  jatkuvatko poutasäät vai joko sateita on tulossa.

Kimmo M  -lenkillä jo vuodesta 1976_

 

 

 

 





Maaliskuun treenit – Kimmo Y

1 04 2012

Maaliskuun ehdoton kohokohta oli tietysti hiihtoloma Italiassa. Reissua edeltävä viikko meni totaalisen levon puolelle räkätautia parannellen. Varman päälle pelaaminen kannatti, sillä pääsin taudista eroon juuri ennen reissua. Siksi varmaan into päästä ajamaan oli niin kova!

Viikkoon mahtui viisi treenipäivää, suunnitelmana kerätä niin paljon nousumetrejä kuin mahdollista. Uskomattoman kevyeltä tuntui Pinarello talven lumessa kahlaamisen jälkeen! Aurinkoiset kelitkin innostivat vuoria valloittamaan, joten mikäs oli polkiessa!

Niitä suunniteltuja koviakin tehoja tuli välillä kaivettua. Varsinkin silloin, kun kohdalle sattunut paikallinen “Luigi” haastoi kisaan seitsemän kilsan nousun huipulle. Luigi voitti hopeaa… Onneksi tiemme erosivat heti passon päällä, ei tarvinnut hänen nähdensä yökkäillä… 🙂

Viikon saldo: 25h / 570 km / 13100 nousumetriä

 

Tältä se näytti:

 

Muutoin treenit jatkuivat normaalisti:

Maaliskuu: 74 h, 1606 km, keskivauhti 21,53 km/h

Kaikki treenit: http://www.endomondo.com/workouts/user/2357968

 

Kohta talvi on selätetty ja täälläkin pääsee ajamaan maantiepyörällä! :).

-Kimmo Y-





Vuorten kutsu 2, pyöräilyä Mallorcalla vol V

30 03 2012

 

Kun vuoristoston makuun on päästy, niin sitähän pitää saada lisää!

Aamusella suunta kotirannasta Alaroon ja ajatuksena oli käydä tarkistamassa Castello d Alaro, joka näytti olevan paikallisella huoneistovälittäjällä myynnissä vaatimattomaan 13.150.000,00€ hintaan! Pieni epäilys kuitenkin oli, ettei tiemestari olisi pitänyt tietä linnanherralle maantiepyörälle ajettavassa kunnossa ja oikeassa olimme, valitettavasti. Tämän lähemmäs linnaa emme päässeet ja kaupat jäivät hieromatta:) Linna on siis tuolla huipulla. Mahtaa olla näköalat.

No matka jatkui katkeran kalkin nieltyämme ja urheilujuomalla sen huuhdeltuamme kohti Llucin nousua. Siellä saimmekin sopivasti vetoapua muista pyöräilijöistä, joita tuntuu täällä olevankin MUUTAMIA.  Veden oston jälkeen eteenpäin kurkistamaan Sa Calobran nousun huippu valmiiksi “käärmeen” laskua varten (ylihuomenna). Siitä palasimmekin aikaisemmilta reissuilta tuttuun kuppilaan Puig Majorin nousun juurelle päivän lounaalle.

Kun patonginmurut ja maitovaahdot oli nuoltu suupielistä, matka jatkui Puigille, saaren korkeimpaan paikkaan, joka maantiepyörällä on saavutettavissa (n 900 m). Juuri ennen näköalatasannetta on 400 m valaisematon tunneli, mutta siitäkin selvisi hyvin, kun ennen tunnelia peitti kämmenellä toisen silmän ja totutti sitä tovin pimeään. Ja muisti ottaa aurinkolasit päästä:) Näköalat olivat sitten mukiinmenevät.

Laskua riittikin sitten aika tovin, ennen kuin olimme Port de Söllerin rannassa. Meinasi kädet puutua. Onneksi saatiin säiliöauto laskussa kiinni jarruttelemaan menoa. Rannassa olikin sitten jo liki kesäinen meininki.

Viimeinen oikea mäki olikin sitten Söllerin nousu (500m) ennen pääasiassa laskettelua, tasamaata ja pikkunousuja takaisin kohti tuttua kotirantaa. Siellä nauratti taas mukava ajopäivä.

Aikaa kului taas pyörän satulassa 6h20min, kilometrejä kertyi 152 ja nousumetrejä 2300. Ja nousutkin olivat nautintoa:)

Kimmo M  -lenkillä jo vuodesta 1976-








%d bloggers like this: