Transalp 2013 is closing

Hi all,

It’s been a while but there is a good excuse we have been working hard and training hard all spring to get in a reasonable shape. It has been quite a challenges with serveral broken wrists during winter time ( about 16 weeks of wearing casts) and a few bad flues ( still suffering from one as I’m writting) but I’m quite sure everyone has had his ups and downs. So I guess I’m ready to go up and down the Alps.

It’s a little bit more than one week to the start of the  Transalp 2013. This year we will post less about the race  on this blog but you will find more updates on our facebook account. Please go there and feel free to comment or shoot questions.

https://www.facebook.com/RushRacing

Don’t forget to like us:-)

 

 

Syksy painaa päälle mutta kesä on vielä mielessä

Hei taas pitkästä aikaa!

Kesän kulku oli pitkälle pyöräilyn sävyttämää, mutta raportointi TOUR Transalpin jälkeen kuivui kasaan. Pahoitteluni siitä. Olo oli jotenkin kuten viimeisessä kirjoituksessani, että oliko se nyt tässä.

Sellaisen omalta näkökulmalta hauskan efektin Transalp antoi, että pyörällä ajaminen oli harvinaisen helppoa koko loppukesän ja heinäkuun kilometrit erityisesti. Mieleeni jäi mm. yksin ajamani reissu Rovaniemeltä Leville, jolloin tuli rullattua rennosti 180 km aikaan 5 h 8 min ja silti syke oli selvästi peruskestävyys alueella. Huippu hauskaa!

Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina ajettu Tour de Helsinki tuntui aivan valtavan paljon helpommalta kuin vuotta aiemmin ja ajattelemisen aihetta antoikin vain se, että virolaiset veivät suomalaispyöräilijöitä kärki kahinoissa kuin litran mittaa. Elite kuskienkin olisi syytä alkaa harjoitella sekä kilpailla hieman lisää, jos etelä naapurien mukana aikoo tasavertaisesti kisata.

 

09 -lenkkiläisille tämä kesä on ollut hieman edellisiä epätasaisempi, koska meillä on ollut vähän vaihtuvuutta porukassa ja mm. Lieven on kärsinyt polviongelmasta.

Nyt syksyä kohti ajaessa kausi jatkuu sekä maantiellä että maastossa, joten ajoa vain niin ketju pysyy kireällä ja kuten kaikki tietävät niin ketjua riittää :).

Ohessa on linkki Vimeoon, jossa on 2012 Transalp matkastamme kokonaisuudessaan kattava matkakertomus videon muodossa. Käykää katsomassa!

http://vimeo.com/48964956

 

Terveisin: Mikko Nurmela, Rush Racing Venom

Ziel – Finish – Goal – Arrivo – Maali!

Se on siinä! Viikon viimeinen etappi päättyi vauhdikkaan laskun alaosaan Garda-järvelle Arcon kaupungin ulkopuolelle. Venom-tiimi oli jo kymmenisen minuuttia odotellut siellä BlackSunia, jotta pääsimme yhtenä porukkana rintarinnan laskettelemaan kaupungin keskustassa olevaan juhlalliseen seremoniamaaliin. Kansa hurrasi ja Suomen liput liehuivat…

Viimeinen noin sadan kilometrin mittainen etappi oli nousumetreiltään koko viikon helpoin (”vain” 2150 m), mutta paahtava helle piti huolen siitä, että helpolla ei tänäänkään päästy. Maisemat olivat taas päätähuimaavia tien kulkiessa paikoin pystysuoriin kallioihin louhittuina.

Reitillä oli myös pitkiä tasaisia osuuksia, joilla ajettiin taas tosissaan kilpaa. Laskuosuudet olivat loivamutkaisia, hyväpintaisia ja erittäin vauhdikkaita. Vauhdin hurmasta jäi todistamaan Endomondon kirjaama huippunopeus 97,6 km/h.  Aikamoista haipakkata!

Huolto toimi kuten aiemmillakin etapeilla, eli loistavasti. Kahvit, kokikset, urheilujuomat, vedet ja patukat tarjoiltiin taas täsmällisesti ennalta sovitussa paikassa. Mixed-sarjan voittaja Pia Sundstedt (yhdessä Carsten Bresserin kanssa) sai myöskin juomatäydennystä meidän huollostamme. Pia muisti myös aina ohi ajaessaan huutaa “Hyvä Suomi” 🙂

Ilman juomatäydennystä ei hellepäivästä olisi kyllä selvinnytkään; reilun kolmen ja puolen tunnin aikana join urheilujuomaa n. neljä litraa, lisäksi pullo kokista ja muutamia hörppyjä vettä. Maaliintulon jälkeen sitten nautittiin kuplivaa palautusjuomaa. Sitä saatoi roiskua vähän ympäristöönkin 🙂

 

Huoltotiimimme kasvatti viimeisenä kisapäivänä jo ennestään mittavaa mainettaan ja arvostustaan auttamalla yleiskilpailun johtajat kokonaiskilpailun voittoon:   Johtokaksikko nimittäin kärsi huoltopisteemme kohdalla päivän kolmannen rengasrikkonsa. Rush Racing –huolto tietysti hyökkäsi salamana apuun tarjoten heidän käyttöönsä yhden varakiekoistamme. Tämän seurauksena voimme ylpeinä todeta, että Jarin etukiekko ylitti tänään maaliviivan ensimmäisenä ja pääsarjan kokonaiskilpailun voittajana! Forza Rush Racing!

Kokonaiskilpailun voittajat Hans-Peter Obwaller ja Johannes Berndl + Vesa

 

Ylpeinä saavutuksestamme puimme viralliset Tour Transalp Finisher –paidat päällemme. Se tuntuu viikon uurastuksen jälkeen todelliselta arvopaidalta!

Mitä tästä kaikesta jäi käteen?

Uskomattoman hieno kokemus: 7 ajopäivää, 808 km, 18900 nousumetriä, loistavat järjestelyt, henkeäsalpaavia maisemia, upeita teitä – ihania nousuja ja parhaimmillaan kolmenkymmenen kilometrin mittaisia muulta liikenteeltä suljettuja laskuja, vauhdin hurmaa ja reisien pakotusta, porukkahenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, puhdasta ajamisen riemua. Parasta, mitä pyöräily voi antaa!!!

Teksti Kimmo Y, kuvat Ilpo T

Huh hellettä!

Tour TransAlpin kuudes pyöräilypäivä valkeni aurinkoisena ja kuumana kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan Agriturismo La Dolfinellassa, Crespano del Grappassa. Firman isäntä tarjoili aamiaisella kahvit hymy huulilla, kiitos Balotellin kahden maalin edellisen illan futismatsissa. Tuttuun italialaiseen tyyliin kahvit ja sämpylät/paahtoleivät huiviin ja miehet pyörineen Vivaroon. Vesa heitti porukan kirkonaukiolla olevan lähtöpaikan liepeille ja palasi noutamaan Ilpon sekä pakaasit matkalla virittämään Rush Racingin jo muillekin kisailijoille tutuksi tullutta huoltopistettä.

Päivän etappi alkoi 25 km neutraalistartilla eli ajelimme motskarien perässä suurella joukolla alamäkiosuutta kylien ja kujien läpi ensimmäisen nousun juurelle. Hiki alkoi virrata jo lähtöä odotellessa ja sehän tiesi sitä, että juomapullot alkoivat vajua ripeästi. Ensimmäisen kerran oli pysähdyttävä jopa järjestäjien huoltopisteelle täyttämään juomapulloa. Nousua piti kivuta 973 m ennen kuin serpentiinitie kääntyi Fozan kylässä alamäkeen. Siitä matka alkoikin joutua vauhdilla mukavassa letka-ajossa. Kylät jäivät taakse hurahtamalla. Koppalakkipäiset karabinieerit pitivät risteyksissä onneksi kuumaveriset italialaisautoilijat poissa pyöräilijöiden edestä. Jokunen Pandakuski taisi kuitenkin säpsähtää, kun tiukkailmeiset pyöräilijät ilmestyivät taustapeiliin ja olivat jo samalla ohi. Loppumatkalla toisen passon juurelle oli taas laitettu asfaltti melkoisille serpentiinimutkille.

Vesa ja Ilpo odottelivatkin jo juomapullojen kanssa toisen nousun alussa. Peter Selinin sanoin “maailman kaunein lippu” (siis siniristilippu) liehui tiimin viirin kanssa melko vaatimattomasti eli tuuli ei juuri paahtavaa hellettä viilentänyt. Kerran Garminista lämpötilaa vilkaistessani se näytti ruotsalaisen saunan lukemia, +36 astetta. Lieneekö takaraivoon iskenyt jo kisameininki, kun taaskaan ei huollossa edes Giantin selästä muka ehtinyt nousta. Uudet juomapullot vain telineisiin ja menoksi. Ilpo tuuppasi vielä alkuvauhdit kuin pro-kisoissa konsanaan. Aamulla mukavasti käynnistynyt kone alkoi keittää heti nousun alussa, mutta onneksi vesijäähdytys sekä termostaatti olivat kunnossa. Mittarista piti kyllä toistuvasti vilkuilla, milloin siihen tulee nousun huipun lukemat 101 km. Kilometrit tuntuivat vaihtuvan tuskastuttavan hitaasti, mutta tulihan se kulminaatiopiste lopulta ja viimeiseen alamäkihuikoseen kohti maalia päästiin mukavaan letkaan. Kilometrit vaihtuivat mittarissa kuin merkit hedelmäpelissä ja eipä aikaakaan, kun maalilinja Trenton kaupungin rajalla oli ylitetty. Alamäessä mentiin kyllä tällaisen tasamaan pyöräilynoviisin taitoihin nähden aivan limiitillä, mutta tästähän ne taidot karttuvat, toivottavasti.
Maalilinjalta rullailtiinkin sitten reilut viisi kilometriä Trenton kaupungin kirkonaukiolle seremonialliseen maaliin. Siellä odottivat tutut kuviot, juotavaa ja pientä purtavaa. Suihkulähde houkutteli joitakin pulikoimaan vilvoittavaan veteen. Ennen kuin järjestäjät komensivat sieltä pois. Tuleekohan penalttia:).

 

Huoltotiimimme on niittänyt mainetta myös siitä, että he parhaansa mukaan auttavat myös muita tiimejä:

 

Päivän tulos oli “ihan hyvä”: ajoimme Mikon kanssa Masterseissa sijalle 17 ja kokonaistuloksissa nousimme pari pykälää sijalle 23. Aikaa vierähti 4.59,47 keskinopeudella 27.8 km/h. Kimmo Y ja Jari olivat vielä epävirallisissa tuloksissa 34./33.
Nyt on taas tankattu ja piipahdettu pasta-partyssa. Viikon kiintiö pasta alkaakin olla jo täynnä.
Huomenna sitten finaali.
Kimmo M, lenkillä jo vuodesta 1976

Kuvat ja video Ilpo T

Lämpöä rinteillä! Italian mäkiä pyöräilyä harrastaville.

Voi pojat!

Blogi aloitussanat alkavat varmaan jo toistamaan itseään, mutta upea päivä kertakaikkiaan takana!

Aamu valkeni Falcadessa majapaikkanamme olleessa pienessä perhehotellissa, jossa paikan isäntä omalla perinpohjaisella tyylillään oli tarjoilemassa aamupalaa. Mittasuhteet aamiaisen ja väkimäärään kanssa vain olivat tainneet mennä sekaisin. Nälkäiset pyöräilijät, joita meidän lisäksi oli majoittuneena kyseiseen hotelliin useita, joutuivat jonottelemaan jatkuvasti tyhjentyvien leipäkorien ja mysliautomaattien luona. No, aikainen lintu nappaa madon ja mehän emme ilman aamupalaa jääneet…

Päivän etappi alkoi Falcadessa lähes suoraan noin. 10 km mittaiseen Passo Vallesin nousuun, joten alun koneiston käynnistämisen oli pakko tapahtua melko lailla heti tai muuten olisi tuskainen aamu luvassa. Nousu oli melkoisen terävä piirteinen tarjoten keskijyrkkyydeksi 9% eli Falcaden kaupungista (900 m merenpinnan yläpuolella) Passo Vallesin päälle (2032 m)  noustiin 1100 m. Lämpö nousun aikana nousi varmasti, koska aurinko porotti jo lähdössä +24 asteen lukemia.

Lasku alas kohti seuraavaa Passo Rollen aloitusta oli heikkokuntoisen ja paikkoja täynnä olevan asfalttipäällysteen vuoksi varsin tarkkaan laskettavaa, joten siinä oli tärkeintä laskea ilman vahinkoja. Tämän laskun hyvä puoli oli, että se kulki kokonaisuudessa auringolta suojaavalta metsikössä, sillä tämän päivän aurinko alkoi aivan eri tavalla lämmittää, kuin vaikkapa Söldenin vesisateinen Timmeljochin nousu suoraan kylästä.

Meidän lähtöämme ennen olivat huoltojoukkomme Ilpo T ja Vesa M ottaneet hopean harmaan tehopakkaus vuokra Opel Vivaromme ja karauttaneet kohti sovittua huoltopistettä reitin varrella juuri Monte Grappan juurella. Jotta reittien seuraaminen olisi helppoa hektisessä liikenteessä ja pyöräilijöitä bongatessa oli Vesa, tuo mainio lähes italialialaisen ratin vääntö mentailiteetin oppineena, laittanut samanlaisen reittikartta tarran ohjauspyörään mitä meillä on runkoihin liimattuna. Fiksua!

Passo Rollen päältä alkoi pitkä lasku, kokonaisuudessaan 50 km, joka johti kohti Fonzason kaupunkia. Tämä oli se piste, josta alkoi nousu kohti Italian yhtä nousu legendoja, Tässä nousussa on jaettu Giro d’Italian tuskia kuskien kuluttaessa voimiaan Monte Grappan rinteille, josta oli nytkin todisteena tiehen kirjoitetut mm. Ivan Basson ja Paolo Savoldellin kannustustekstit. Tätä ennen oli kuitenkin meidän huolto Fonzasossa, joka tuli erttäin tarpeeseen, koska lämpö vaati nestettä huomattavasti enemmän kuin aiempina päivinä. Tällä kertaa nousun juurelle tuli kaksi Rush Racing joukkuetta ja samaan pisteeseen oli tullut muitakin joukkueita huoltamaan, joten tapahtumarikas huolto oli sangen viihdyttävää katsottavaa ulkopuolisen silmin. Väliin aivan omissa maailmoissaan kävelevä kahvilan asiakas oli saada kosteasta ajohanskasta puristuvan hikipisaran mausteeksi leivälleen…

Toimintaa eikä siesoskelua!!

Monte Grappan nousu pohjoiselta puolelta oli varsin haastava, koska kokonaisnousua tuli vielä päivän viimeisessä nousussa yli 1500 metriä ja kokoajan nouseva lämpötila ei helopttanut ajo-olotilaa. Hiki vain valui noroina käsivarsissa ja jaloissa, kun 17% nousua tahkosi lähes 30 asteen lämmössä huimaa 9 km/h vauhtia. Lisäksi Grappan nousussa oli vaihtelevasti nk. tasaisia kohtia eli vain 3-4% nousevia osuuksia, joiden jälkeen tuli taas vastaavasti uusi äkkijyrkkä osuus, joten elimistö sai totutella hyvinkin erillaiseen kuormitukseen jatkuvasti.

Monte Grappan päältä lähti hyvä ja vauhdikas lasku kohti Crespano del Grappan kaupunkia ja siellä olevaa maalia! Kokonaisuudessaan jo mainittu upea päivä, joka oli varsin lämmin.

Kiitos kaikille lukijoilla kannustamisesta sekä toivotamme teille myös kesäisempää keliä!

Oh boy what a day!

The morning in Falcade was quite hectic. The small family hotel offered us warm stay and crowded breakfast among other cyclist.

The stage fro Falcade to Crespano del Grappa started in warm sunny weather and straight to the first mountain climb called Passo Valles. It was pretty steep and the warmth gave us more reason to sweat.

Down hill from Passo Valles was shady offering some protection from the sun rays because it curved inside of the pine forrest. Next climb Passo Rolle was nice and steady to get over and was the gate to 50 kilometer long decent!

We had perfect location to our service car on the foot of the last climb Monte Grappa that is one of the classic mountains  in Italy. This mountain has been the scene for various cycling pros when fighting the glory in Giro d’Italia and many more classic races.

Last climb over Monte Grappa was furious! Over 1500 metres vertiacal and 30 km’s long in 30 degree celcius heat! From the top of this beast we curved down to Crespano del Grappa to the finish line of this stage!

Great day!

All the best to all the readers!

(Text: Mikko N photos: Ilpo T)

Kuningasetappi – maisemat kuin postikortista

Mikä päivä!

Aamun valkenemisen myötä St.Vigilissä aloitimme neljännen päivän etappiin valmistautumisen. Aamiainen, vaatteet ja renkaiden paineiden tarkistus. Pakaasit autoon ja lähtöryhmän tuntumaan siirtyminen, joka tapahtui hyvässä hallitussa järjestyksessä jo kolmen päivän kokemuksella.

Päivän etappia olivat järjestäneet kehuneet jo aiemmin hienoksi maisemiensa puolesta ja tänä päivänä tapahtuisi kolmen “Passon” ylittäminen kerryttäen kokonaisnousumetrejä 2561 m ja laskua tulisi hieman enemmän, 2616m.

Lähtö vei ryhmät hallitusti noin 5 km alku laskun loppuun, josta alkoi pikku hiljaa kiristyvä 30 km kestävä Grödnerjochin päälle päättyvä ensimmäinen nousu. Upea jokilaakso tarjosi oivan, mutta melko kuormittavan tavan herätellä koneiston käyntiin olen lähes koko ajan hivuttaen nouseva. Ajomme alkoi kuitenkin maistua ja löytää oman aiemmilta päiviltä tutun rytmin n. 1 tunnin ajamisen jälkeen.

Oli aivan huikean hienoa päästä Grödnerjochin päälle ja kuunnella alppitorven soittoa, ihmisten kannustusta sekä äimistellä maisemien huikaisevaa tarjontaa! Aivan upea etapin alku!

Tässä vaiheessa etappikisan kulkua nousuissa on hauska seurata jo aiemmilta päiviltä tuttuja ajopareja sekä seurata heidän ajonsa etenemistä. Näistä osittain tutuista pareista koostuneella ryhmällä suuntasimme seuraavaan  huipun ylitykseen Passo Sellaan.

Laskujen taittaminen alkaa jo tässä vaiheessa sujua melko kivuttomasti, mutta ajamisesta olemme tehneet sen hauskan huomion, että näissä maisemissa sekä laskut että nousut kuormittavat lähes yhtä paljon ylävartaloa. Kun mutkia kohti tullaan nk. serpentiini laskussa 50-70 km tunnissa olevilla nopeuksilla ja näitä kiihdytys-kaarros-suora pätkiä riittää jokaisessa päivässä lukuisia ovat hartiaseutu sekä käsivarret saaneet tehdä töitä melkoisen paljon.

Huoltomme oli rytmitetty Canazein kohdalle, jolloin olisi takana n. 60 km ajoa ja viimeinen Passo Fedaia olisi vielä ylitettävänä. Varmuudella hoidettu huolto ja siitä sitten kohti viimeistä nousua! Fedaian nousu on yksi Euroopan viidenkymmen hienoimman nousun joukkoon “rankattu” ja sen ympäröivä luonto on Dolomiittien vuoriston upeimpia.

Laskukin oli hieno, sillä siinä pääsi merkkauttamaan mittariin jo kolminumeroiset luvut 100 km rajan rikkoontuessa sopivan pitkällä 15% lasku pätkällä!

Maaliin tulo Falcaedn kaupunkiin oli edellisiä etappeja haastavampi, sillä viimeinen kymmenen kilometriä oli vielä loppuun kiristyvää nousua, jossa vielä piti puristaa itsestään voimia irti, jotta maaliviivan ylittäminen toteutuisi. Mukava päivä kaikilta osin ja varmasti ikimuistoisimpia pyöräily kokemuksia sekä ajona että maisemien puolesta!

Lämpimät terveiset kaikille ja muistakaa pyöräillä!

(teksti: Mikko N ja Kuvat: Ilpo T)

Tour TransAlp vol III. “Pari nousua”

Villa Anitassa St. Vigilissä ei Anita ollut käynyt verkkokaupassa, joten tämä juttu on nyt sitten postuumisti julkaistu.
Kolmas pyöräilylturneen ajopäivä valkeni mukavan aurinkoisena. Kimppakämpässä, majatalossa vuodelta 1809, oli aamulla vahva henki. Ehkä ei sittenkään olisi kannattanut illalla syödä sitä salamipitsaa :). Italialainen aamiainen oli katettu klo 7.15, kun pullakuski oli ehtinyt tuoda sämpylät ja croissantit. Lyhyet ajokamppeet päälle ja huoltoautolla lähtöpaikalle. Kuvaustiimi, Risto ja Marita, olivat jo ystävällisesti vieneet pakaasit edellisenä iltana etapin maalikaupunkiin, joten pyörät ja miehet sopivat heittämällä Vivaroon.
Lähtökarsinassa B odoteltiin taas lähtöä puolisen tuntia, nyt onneksi lämpimällä Bressanonen torilla. Masterstartti johdatti pitkän letkan mukulakivipäällysteisten kujien sokkeloista ensimmäisen vuoren juurelle. Vanhan kone ei pörähtänyt aivan niin helposti käyntiin, kuin järjestäjien motskareissa lähdössä, joten meinasipa alkaa huohotuttamaan, kun eturengas nousi ylämäkeen. Ja sitä tuntui taas riitävän. Ensimmäiselle passolle, Wurzjochille, kokonaisnousua kertyi heti 1,5 km!

Tuntumaa saatiin myös paikalliseen metsäautotiehen, joka oli onneksi päällystetty. Luultavasti joskus pian II maailmansodan jälkeen. Melko räväkkään jokilaaksoonkin tie oli tehty, sillä kiperimmät nousupätkät olivat jopa 20%:ia. Huipulta lasketeltiinkin sitten taas vauhdikkaasti pienen nyppylän kautta huoltoon Zwischenwasseriin. Ilpo ja Vesa odottelivat juomapullojen kanssa Rush Racingin viirin alla tuttuun tapaan. Ja Jarille oli haettu kuppilasta taas kahvi, joka kylläkin jäi huoltohässäkässä tarjoilematta ja löytyi myöhemmin majapaikalla kylmälaukun kannelta lattialle valuneena.
Huoltopaikan jälkeen päästiin taas kapeille metsä- ja viljelysteille ennen päivän toista passoa, Furkelpassia. Siitäkin kertyi nousu noin 800 m. Maisemat olivat taas kuin postikortista, sikäli kuin niitä ehti vilkuilla. 12-13% nousua tuntui jatkuvan loputtomiin eikä pienempiä välityksiä enää löytynyt, vaikka takavaihtajan vipua kuinka paineli. Eipä se sitten ollutkaan mitään vauhdin hurmaa. Huipulla ei juuri hengähdetty, kun lähdimme jo laskettelemaan reilun 5 kilometrin maalilaskuun. Päästiinpä mekin tänään Mark Cavendishin ym harvalukuiseen joukkoon, jotka ylittävät maalilinjan yli 70 km/h nopeudella! Meidän ei tosin tarvinnut loppukirissä kampea pyörittää, vaan näpit oli oltava jarruilla. Joidenkin paikallisten säännösten mukaan eilen, tänään ja kahtena viimeisenä päivänä ajanotto pysäytetään maalikaupungin rajalla ja siitä sitten saamme vain rullailla seremonialliseen maaliin.

Maalialueella odottivat taas järjestäjien antimet, tällä kertaa makaroonisalaatti ja persikka.

Siirtyminen pensionaattiin kävi tänään  sujuvasti, kun matkaa kisa-alueelta ei ole kuin muutama sata metriä. Huolto taikoi tuttuun tyyliin makoisan pasta-aterian lounaaksi ja Chiantiakin aavistus maisteltiin kyytipojaksi. Muutenkin loppupäivän ohjelma on jo tutuksi muodostunut: tankkausta, venyttelyä, pyörän huoltoa ja mukavaa turinointia. Ilta-ateriaksi sitten jotain muuta kuin pitsaa. Taidamme lähteä pasta partyyn.
Mukava, mutta vaativa ajopäivä. Garminiin kertyi kilometrejä 81.2 ja ajoaika oli 3.48.  Juomaa kului liki 3 l sekä PowerBar -shotteja pari pussia ja geelejä 3.
Kimmo M (lenkillä jo vuodesta 1976)

Toinen ajopäivä – ajamisen riemua!

Toinen ajopäivä tarjosi koko kisan korkeimman passon, 2509 metrin korkeuteen yltävän Timmeljochin. Hurautimme huipulle pienessä tihkusateessa, mutta kylmä ei silti tullut.  Siitä pitivät huolen kunnon varusteet ja nousun jyrkkyys – ei ajoviima liikaa viilentänyt…  Sade loppui ja taivas aukeni heti vuoren toiselle puolelle päästyämme. Maisemat olivat huikeat!

29 km pitkä yhtenäinen lasku  alas vuorelta vaati  paikoin märän tienpinnan vuoksi varovaisuutta ja tarkkuutta.  Vauhdit eivät nousseetkaan aivan eilisiin lukemiin, mutta lähes kahdeksankympin lukemia oli mittareihin silti taas tallentunut.

Päivän toinen pitkä nousu lähti heti laskun jälkeen seuraavalle vuorelle. Tämä olikin enää “vain” n. 2100 m korkea. Kun sieltä päästiin alas, oli jäljellä enää kolmenkympin loppukiri tasaiseen loivaan alamäkeen maalikaupunkiin Brixeniin. Tällä osuudella ajettiin muodostuneissa ryhmissä todella lujaa maaliin asti.

Päivän päätteeksi keskityimme lempiharrastukseemme, pyörien rassaukseen.

Päivä oli kaikenkaikkiaan todella hieno! Pyöräily Alppimaisemissa on ollut juuri sitä, mitä etukäteen odotimmekin. Upeitten maisemien ja hienojen teiden lisäksi olemme saaneet nauttia myös ensiluokkaisesta huollosta. Rush Racing -huolto on ollut aina oikeassa paikassa pukkaamassa pulloa käteen (tai Jarille kahvia posliinikupista 🙂 ). Kuljetukset lähtöpaikalle ja maalista hotellille toimivat ja hotellihuoneessa on lounas katettuna ja kananmunat kuorittuna ennenkuin on ehtinyt edes ajokamppeita riisua!

Nyt pitää jaksaa vielä nukkua yön yli, niin sitten pääsee taas tien päälle!

(teksti Kimmo Y, kuvat Ilpo)

The Second race day! What a joy of cycling!

Starting point for this day was legendary Sölden in Austria. This second TransAlp day gave us the highest point of the race, the pass of the Timmeljoch, 2509 m above sea level. The weather for the day was the most versatile summer day that it can be. At the start there was 13 degrees and raining and the similar weather continued to the top of the Timmeljoch where was 6 degrees Celsius and still snow on the top of the mountains. Despite the shivering cold summer weather we didn’t feel any cold during the ride thanks to the steep climb and good cycling wear – the speed wasn’t making us feel cold :).

The view was spectacular from the top and the down hill, 29 km’s, offered quite challenge due slippery wet surface.

The other mountain pass Jaufenpass was only 2100 m above sea level and a bit easier than the first one. We also enjoyed perfect service team support by Rush Racing service team. Jari even had warm cup of coffee from the porcelain cup during stage!

Last 30 km’s to Brixen was fairly flat and fast to ride. This was also boosted by warmer weather from the sunny Italy.

The rainy weather lead our afternoon procedures to our favorite part – cleaning and maintaining bicycles!

Schwalbe TOUR TransAlp powered by Sigma, Nyt pääsi jo!

Nyt pääsi jo!

Ja tänään koitti se päivä, jota porukkamme oli odottanut kuin uutta nousevaa aurinkoa! Ensimmäinen kisapäivä TransAlp-koitoksessamme!

Jännitys ennen kisaa, jota kukaan ei suoranaisesti tunnustanut potevansa, näkyi mm. lyhyinä ja katkonaisina yöunina, ylimääräisenä tavaroiden järjestelynä ja joko hiljaisuutena tai vaivalloisena vitsin heittona.

Aamumme alkoi Garmisin majapaikassamme jo kl0 5.30 valmistautumalla aamiaisen tarjoiluun klo 6 ja tavaroiden sekä ajovarusteiden lopullisena tarkistuksena sekä pukeutumisella.

Mittenwaldiin päästyämme n. klo 7.15 puuhana oli pyörien ajokuntoon varustaminen sekä viime tsekkaukset mm. Kimmo M:n etuvaihtajan säätäminen. Lähtöryhmämme oli numeroiden perusteella B eli numerot 100-300. Ryhmittyminen tapahtui jo ehkä turhankin aikaisin n. 50 min ennen varsinaista starttia.

Startti tapahtui klo 8.30 ja se oli niin sanottu järjestäjien ohjaama Masterstartti, jossa ajajien ajovauhti kontrolloidaan etuautolla. Masterstartin jälkeen alkoi ensimmäisen kisapäivän tyypillinen kuvio, jossa kaikki kiihdyttävät vauhtinsa niin nopeasti, että osalle tapahtuu jo ensimmäisessä mäessä omien kykyjensä ylittäminen ja vaaratilanteiden, kuten horjahtelujen tuoma oma jännitys.

Alun kiihdytyksen seurauksena ajajat jakaantuivat useampaan ryhmään, jotka ponnistelivat kukin omalla tahollaan radan haasteiden kanssa. Ensimmäinen Passo eli vuoren ylitys, Buchenerhohe, jakoi jo osan ajajista, mutta mäen jälkeen alamäessä jakaantuminen vasta saikin todenteolla vauhtia.

Vauhtien hipoessa 80-90 km/h alamäessä vaaditaan jo jonkin verran tarkkuutta sekä omaan tekemiseen että toisten huomioimiseen alamäessä, jotta mitään äkillisiä vaaratilanteita ei synny. Meille oman haasteensa tuo, etttei näitä asioita pääse pahemmin Suomessa harjoittelemaan, joten välistä olo oli kuin “Lintsillä”: hauskaa on, mutta vähän jännittää.

Kematenista alkanut Kühtain nousu tarjoili ensimmäisen todellisen haasteen nousuna, sillä 23 km yhtämittainen nousu polveili ylöspäin ikäänkuin portaittain ollen välistä 15-16 prosenttista seinää. Laskennallisesti tämä tarkoittaa, että 1 km matkalla noustaan 150-160 metrin matka pystysuorana korkeutena mitattuna. Näissä kohdissa meillä ei pyörän vauhti päätä huimaa, ollen n. 10 km/h, mutta osalle kanssa kilpailijoista nämä vaativat kohdat vaativat jopa jalkautumista pyörän päältä ja kävelyä. Kühtain huippu tavoitti 2020 metrin korkeuden, josta alkoi vauhdikas 20 km alamäki. Meidän kuskeista mm. Jari laski tämän laskun 48 km/h keskinopeudella.

Loppumatka kohti Söldenin kaupunkia tapahtui laakson pohjalla, mutta tämäkään ei suinkaan tarkoittanut mitään tasaisella rullailua vaan jatkuvasti polveilevaa maastoa, jossa reitti tarjosi välistä taas nk. pienen keskiön nousuja eli vauhdit tippuivat taas alle 20 km/h.

Lyhyesti tiivistettynä tämän päivän etappi tarjosi sangen kovakätisen totuttelun Alppien vaativaan luonteenseen, jossa jokainen kilometri on ansaittava ajamalla eikä maisema vaihdu ilman ponnisteluja ja tarkkaavaisuuttta. Upeat maisemat ja hyvä kisatunnelma tarjosivat vastinetta “koko rahalle”.

Majoittuminen Söldenin kaupungin rinteellä olevaan majapaikkaamme antoi vielä pisteen i:n päälle, sillä majoituksemme tarjosi mahdollisuuden mm. pestä päivän uurastuksen suolaamat ajovaatteemme.

Hyviä kesäisiä hetkiä kaikille ja seurailkaa kotimaisemianne myös pyörän päältä!

(Teksti Mikko, kuvat Ilpo)

Now it’s on!

The first day of the race was great way to enter into world of Alps by bike. Race route was quite easy on the paper but especially Kuehtai mountain was challenging when it offered sort of ramps with such high climbing percentage like 16.

Not only the uphills but also downhills were exiting when the top speeds reached 80 to 90 km/h. These speeds demands lot of attention and that’s why it also quite rider wearing to come down from the mountains.

Later part of the course heading to Sölden was more or following the bottom of the Ötz Tal valley but this wasn’t easy at all.

In short summary the day was challenging but the great views to surrounding mountain and the atmosphere of the race was really “value for the money”.

Have nice rides on your bikes and best wishes to you all!

(Text Mikko, pics Ilpo)

Alppien äärellä

Servus! Viele Grusse Aus Deutschland!

Vihdoin voin sanoa kuin Voitto Liukkonen tai Anssi Kukkonen olisivat aikoinaan voineet sanoa: ” Täällä Garmisch-Partenkirchen, jonne koko urheilevan maailman huomio kohdistuu!” TOUR TranAlp -matkamme on lähestymässä niin sanottua D-Dayta, eli 24.6 klo 8:30 starttaava Alppien ylitys on jo aivan oven takana.

Matkan tähän pisteeseen tuleminen on mennyt toistaiseksi ilman suurempia yllätyksiä, jollei voisi jopa sanoa aivan mainiosti. Lyhykäisyydessään matkan tähän pisteeseen tulemista ennen on tapahtunut seuraavaa:

Kimmo Y tupsahti etukäteen Italiaan 14.6 totuttelemaan mäkien jyrkkyyteen ja Lapin kesäisiä lämpöjä kuumempaan ilmastoon. Näin hän ja huoltojoukkoihin kuuluvat Ilpo sekä Vesa olivat jo tapahtuman näyttämönä olevia Alppiseutuja lähellä ja valmiina järjestelemään käytännön asiat, kuten auton vuokraamiset jne.

Kimmo M, Mikko ja Jari lensivät perässä parin laskeutumisen taktiikkaa noudattaen 21.6 Milanon Linaten kentälle, josta ryhmän kasaantumisen myötä auton keula suunnattin kohti kolmen ensimmäisen majoittumispäivän kohdetta Saksan taannoista Olympialais-isäntäkaupunkia Garmisch-Partenkircheniä 2962 m korkean Zugspizzen juurella. Kisan aloituspisteeseen Mittenwaldiin täältä on vain lyhyt 16 km välimatka.

Työnjako on ollut selvä kaikille tähän saakka. Huoltajat hoitavat sapuskat ja ajajat kuluttavat ne :).

Italialainen kokki

Huolto toimii

Pyörien kasaamisen myötä tänä aamupäivällä saimme mahdollisuuden päästä nautiskelemaan ensimmäisen lenkin Alppimaisemissa, johon liittyi mukaan myös kuvaustiimimme Risto ja hänen vaimonsa.

Film Crew in action

Rush Racing TOUR-Transalp Team

Kuten arvata voitte on kaikilla tunnelma katossa ja odottava fiilis, jota parhaiten kuvaa Kimmo Y:n sanat: ” Kun pääsis jo!” Tosin hän sanoi sen jo ensimmäisen kerran joulukuussa, mutta nyt viimeistään tämä sama innostunut tunnelma on iskenyt meihin kaikkiin!

Oikein hyvää juhannusta kaikille pyöräilyn ystäville!

Servus! Viele grusse aus Deutschland!

Nearly digging into real business! The D-Day of the Tour Transalp is right behind the door and will start sunday 24th of june at 0830.

Now we have located our group to Germany’s old Olympic game site Garmisch-Partekirchen that is right on the  foot of the Alp in southern Bavarian region. The starting location of the race Mittenwald is really  close to Garmisch only 16 km’s from here.

The action before this was following.

Kimmo Y took a flight on 14th to get to Italy make some preparations and rest of the group followed on thursday 21st. When all the group was together and service team Ilpo and Vesa was joined at Milan we drove to Garmisch.

Now this day has contained preparing to the race in terms of assembling the bikes after flight, combined test and photoshoot training set and of course a good lunch including pasta and prosciutto ham. Only the parmesan was missing :).

Have good mid-summer festival back in home and enjoy all of you!

Team Rush Racing (teksti Mikko, kuvat Ilpo)